Otteita Katariina Lahden Beninin päiväkirjoista

MAMI WATAN lapset eli vesiäidin kansa
voodoo – salainen portti afrikkalaiseen ajatteluun

Tammi-helmikuussa -06 kiertelin Länsi-Afrikassa, Togossa ja Beninissä ja dokumentoin voodoo-seremonioita paikallisissa kylissä. Voodoo on välittynyt meille lähinnä Hollywood suodattimen läpi. Oikea, elävä voodoo on sekä uskonto, oikeuslaitos että yhteisöä ylläpitävä ja arjen toimia säätelevä kaikenkattava rituaalijärjestelmä. Voodoo on myös viihdettä ja kohtalainen bisnes. Grand Popon seuduilla, Beninissä palvotaan lähinnä Mami Wataa, meren jumalaa. Voodoo kyliä on nelisenkymmentä. Kiertelin mopolla ja ruuhella aina sinne missä kulloinkin tapahtui. Keskeytymätön rummutus, tanssi, transsi - spiritististen meedioiden unitila -innoituksen tuottama haltioituminen , kyky kuvitella eloton elolliseksi, katharsis…tuntuu kuin olisin hipaissut jotain oleellista.

poeettinen transsi

Maanantai 30.01-06

Yhdeksältä tänä aamuna lähdimme Heveen, joen toiselle puolelle.

Kylässä oli kertynyt asioita jotka painoivat erityisesti naisten mieltä ja pappi oli päättänyt järjestää seremonian.

Ensin pappi sekoitti pesuveden – yrttejä ja mausteita – vedellä voideltiin seremoniaan osallistuvat naiset, koko ajan ripoteltiin palmuviinaa kaikkien askareiden ylle. Pienen pienessä temppelissä, maakuopassa, naiset kertoivat papille mikä heidän mieltään painoi. Koko seremoniassa ei ollut jälkeäkään pahansuovasta mustasta magiasta mikä voodoohun lännessä liitetään.

Eräs vanha nainen toivoi, että kaikki hänen lapsensa saisivat töitä ja että rauha säilyisi. Tarkoittiko hän maailmanrauhaa vai rauhaa kylässä ei selvinnyt - mutta kuitenkin.(myöhemmin kävi ilmi, että kysymys oli perherauhasta) Pappi kilkutteli koko ajan kalistinta ja välitti naisen toiveet hengelle. Hän rikkoi kola-pähkinöitä ja kävi lopuksi pudottamassa nurkassa istuvan voodoon päälaella ja suussa olevaan reikään pähkinänpaloja, syötti jumalaa. Jumalan syöttäminen ja juottaminen on monta kertaa päivässä toistuva toimenpide, jokaisella jumalalla on oma maku - useat tupakoivat.

Sitten mentiin ulos ja alkoi arpominen. Naiset istuivat papin ympärillä ja heillä oli kysymyksiä joihin pappi saattoi pähkinänpaloista katsomalla sanoa joko positiivisen tai negatiivisen vastauksen. Jos pähkinänpalat , joita sekoitettiin ja heitettiin kuin arpakuutioita - osuisivat lautaselle kuori ylöspäin vastaus olisi negatiivinen jos hedelmäpuoli ylöspäin – positiivinen. Pähkinöitä arvottiin lautaselle niin kauan, että vastaus oli positiivinen.

Välillä pappi joutui kuitenkin vähän kilkuttelemaan.

Keltaista pulveria ripoteltiin alttarin päälle ja pappi suihkutti suustaan palmuviinaa. Myös seremoniaa seuraavat kyläläiset sekä rummuttajat joivat silloin tällöin palmuviinaa, samoin minä - naiset kiersivät pullojen kanssa.

Teurastus kesti kauan. Uhrieläiminä oli pieni vuohipukki ja kana. Eläimiä voideltiin ja siveltiin vihreillä oksilla sitten jalat sidottiin - sitten taas avattiin - vuohelle oli unohdettu syöttää tuore lehvä ennen teurastusta. Lopulta vuohen kaulaan tehtiin reikä ja veri valutettiin – hitaasti, aivan liian hitaasti – pesuvatiin. Verellä merkittiin jokaisen läsnäolijan isovarvas. Kun pukki ja kana lojuivat henkitoreissaan luulin, että seremonia olisi ohi ja eläimet lopullisesti surmattaisiin. Mutta nythän kaikki vasta alkoi.
Nainen joka oli rukoillut rauhaa meni ensimmäisenä transsiin. Hän päästi kovan huudon, kaatui maahan, repi yläruumiinsa paljaaksi ja jäi kippuraan, jokaista varvasta myöten äärimmäisen jännittyneenä ja vapisi. Muut naiset kannattelivat käsistä ettei hän telonut itseään. Nyt vuohen niskat väännettiin lopulta nurin. Kaikkiaan naisia meni transsiin viisi. Jokaisella oli oma tapansa - oma temppera mentti ja liikekieli. Yksi oli raivotar – hän suorastaan riehui kepin kanssa. Silmät olivat kääntyneet nurin. Eräs nuori tyttö oli poeettinen – hymyili sisäänpäin ja liikutteli hieman käsiään vartalo eteen taivutettuna ja takapuoli pitkällä. Naisten kasvoihin maalattiin valkoisella tuhkalla kuvioita. Nekin olivat kaikilla erilaiset. Eräs hyppäsi puuhun ja alkoi sen jälkeen ikään kuin tanssia mutta tanssi oli outoa, hänellä oli kontakti johonkin jolle hän heristeli sormeaan jne. jne.

Myöhemmin selvisi, että naiset olivat kosketuksissa eri henkiin ja hengen luonne määritteli myös heidän käyttäytymisensä transsissa. Annoimme papille lahjaksi viinapullot ja keksipaketin jotka olimme tullessa matkanvarrelta ostaneet. Seremonian jälkeen oli järkyttynyt, mutta puhdistunut olo. Koko rituaali sujui erinomaisen hyvässä hengessä, yhteenkuuluvaisuuden tunne oli vahva. Tilaisuus kesti n. 3-4 tuntia ja teki valtavan vaikutuksen.

voodoo alttari

Torstai, 2. helmikuuta 2006

Tloundjounlin kylään menimme aamuvarhaisella paikallisella förillä, isolla ruuhella, joka kuljetti matkustajia pientä maksua vastaan joen yli. Voodoo papin nimi oli Wavimi – se tarkoittaa ”kaikki huutavat minun nimeäni”.Olin tavannut hänet eilen seremoniassa ja hän lupasi hankkia minulle suojeluksia.

Astuimme paikallisen oppaan kanssa pienelle pihalle ja riisuimme kengät, polvistuimme hiekkaan kosketimme sormilla maata ja sitten otsaa. Palmuviina oli vahvasti yrteillä maustettua. Sisällä temppelissä - pienen pieni matala ja pimeä huone savimajassa - oli kahdella seinällä jumaluuksia. Toisella seinällä vaaleansinisävyiset monipäiset jumalat, niin kuin saviset sokeritopat jotka kohosivat maasta. Silmissä oli kruunukorkit ja suun kohdalla pieni reikä johon laitettiin sytytetty tupakka. Toisella seinällä olivat jumaluudet jotka suojelivat ihmisten pahoilta töiltä. Nämä jumalat olivat saman muotoisia mutta erittäin synkkiä ja pelottavia.

Mikäli olet tehnyt jotain pahaa näitä jumalia on syytä pelätä, ne voivat aiheuttaa vaikka kuoleman, mikäli et, ei ole myöskään mitään pelättävää.

Pappi alkoi kutsua henkiä paikalle.

Kaikki jumalanpäät saivat tupakan suuhunsa ja niiden päiden päälle pirskoteltiin talkkia, väriainetta, parfyymiä – palmuviinaa suihkeena suusta. Pappi valitsi itse suojelukset, jotka hän valmistaisi. Suojelusten symboleina roikkui seinällä esineitä. Minulle pappi valitsi helminauhan jossa killui siemen, Ilpolle pullon, jonka sisälle hän kaatoi viinaa ja kutsui sitten hengen pulloon. Hän vei pullon suun korvaani ja kysyi kuulenko mitään. Sanoin ensin etten kuullut, mutta koska pappi näytti pettyneeltä, sillä henki oli nyt asettunut pulloon ja rahisi siellä, niin sanoin, että kun oikein tarkasti kuuntelen niin kyllä minä vähän kuulen. Pulloon pitää kaataa giniä ja kun sitä juo kukaan ei voi mitään pahaa. Kaikille pullosta ei saa antaa, vain harvoille ja valituille. En kuitenkaan ymmärtänyt, keitä he olisivat, joten parasta, että Ilpo juo pullosta yksin.

Pappi myös arpoi kuten eilenkin.

Ensin pähkinänkuoret putosivat kaikki kuori päällepäin, eikä se tiedä hyvää. Sitten hän arpoi uudestaan ja nyt kaikki pähkinät putosivat hedelmäpuoli ylöspäin. Jackpot! Se on erinomaisen positiivinen asia. Ilmiöllä on nimikin, zu-bi. Lopuksi pappi antoi listan tavaroista, joita henget haluavat ja jotka täytyy huomiseksi hankkia mm. parfyymia, sekä määritteli suojeluksille hinnan, kalliin, joten opas joutui tinkimään. Tilaisuus kesti pari tuntia ja ilmapiiri oli taas luonnollinen ja leppoisa, vakava kylläkin. Pappi uskoi asiaansa yksinkertaisen itsestään selvästi. Hän ei vakuutellut eikä hänessä ollut mitään teennäistä tai korostavaa. Kaikki oli luonnollista ja taatusti totta.

Perjantai, 3. helmikuuta 2006

Haimme suojeluesineet voodoo – papilta; kolme verellä siveltyä pulloa. Kävi ilmi, että vaikka raha oli tärkeää ja suurin osa maksettiin pimeästi so. niin etteivät paikalle kerääntyneet kyläläiset nähneet, tärkein oli kuitenkin pieni silmälasien pyyhkimiseen tarkoitettu liina, jonka annoin papille. Siinä lukee ”vision express” ja se oli oikein sopiva voodoohun. Tilaisuus kesti kolme tuntia ja kokemus oli niin rankka, että palaan siihen paremmalla ajalla.

Sunnuntai 5. helmikuuta 2006

Siis perjantaina – Wavimin, voodoo-papin, talon ulkopuolella olevan jumalan (sokeritoppaa muistuttava vaaleansininen, primitiivinen pää) eteen oli valkoisesta jauheesta tehty merkki joka kertoi, että talossa tehtiin suojeluksia. Yleensä suojelukset ovat salaisia, sillä jos joku tuntee sinun suojeluksesi hän voi pyrkiä vastatoimin tekemään ne tyhjiksi.

Wavimi oli kerännyt yrttejä ja päällystänyt pullot valkoisella kankaalla ja koristellut kotiloilla. Iso säkki kumottiin kaislamatolle ja pappi ryhtyi lajittelemaan materiaaleja joita hän valitsisi hengen luomiseksi. Pieniä paloja kangasta, nahkaa, kuivuneita eläimiä, jouhta, hiuksia, niintä, kaikkia mahdollista mitä ympäristön jätekasoista löytyy vanhat alushousut mukaan lukien. Papin valitsemista materiaaleista leikattiin pieniä paloja ja avustajat tunkivat ne tikulla pulloihin.

Välillä pappi joi hajuvettä josta hän aikoi suojeluparfyymin tehdä. Pulloin tungettiin kymmeniä ellei satoja paloja eri materiaaleja. Sitten mentiin sisään temppeliin. Kanan kaula katkaistiin ja pullot siveltiin kanan verellä. Kana ei kuollut heti, vaan heitettiin sätkimään hiekalle talon eteen, sen asennolla oli oma merkityksensä, minun piti käydä painamassa jalkani sätkivän kanan päälle sekä kosketettava sitä kädellä .Lopulta kana menehtyi .Se vietiin pataan uhriateriaa varten.

Sisällä temppelissä kutsuttiin välillä henkiä ja vooduiden päitä voideltiin viinalla, jauheilla jne., suuhun pistettiin tupakka. Samat toimenpiteet toistuivat useita kertoja.
Kun kaikki pullot olivat veretty ja toimenpiteitä toistettu uudelleen ja uudelleen, mentiin ulos . Keitetystä uhrikanasta eroteltiin luut ja vietiin jumalille ts. aseteltiin jumalten päiden päälle. Pullojen päälle taitettiin kanojen päät ja niiden päälle lihaa joka piti vielä syödä käsin koskematta, maahan kumartuen.

Kanat, jotka oli keitetty ilman suolaa, söimme sitten paikalle kerääntyneiden kyläläisten kanssa. ”Vision express” oli niin mieluisa, että pappi pyysi vielä kyläläisiä laulamaan kiitoslaulun. Tulin veristen pullojen kanssa kotiin ja vapisin.

Lauantai, 4. helmikuuta 2006

Secon kylä Togon puolella on voodoon varsinainen keskus näillä seuduilla ja siellä tosi ”hienot” temppelit. Pappi, joka puhui hyvää ranskaa ja kuunteli Mozartia, esitteli alttarit ja teki seremonian, jossa tapettiin kaksi kanaa. Maksoin kanoista ja palmuviinasta jne. 7000 CFA.

Minulta riisuttiin omat vaatteet ja puettiin paikalliseen kietaistavaan kankaaseen, myös huivi otettiin pois ja kengät . Pappi teki seremonian joka oli samanlainen kuin edellisessä paikassa; viinaa, talkkia ja värejä kaadettiin jumalien päälle.

Kun tulimme kylään iltapäivällä naiset olivat nuotiolla laittamassa uhriateriaa, juttelivat kaikessa rauhassa ja yhtäkkiä hirveä huuto ja kaikki ryntäsivät kuka minnekin. Nuotiolle on luikerrellut käärme. Pieni mutta erittäin myrkyllinen.

Kylässä seremonia jälkeen söimme riisiä ja hyvin maustettua kalaa, joka oli juuri nostettu joesta.

Pientä, noin seitsenkuista tyttöä valeltiin alastomana lämpimällä vedellä. Vanhempi nainen levitti häpyhuulia ja juoksutti vettä jalkojen väliin jossa näkyi jotain punaista. Sitten lapsi pestiin peppupuolelta myös huolellisesti valellen ja lopulta saippuoitiin, huuhdeltiin ja puettiin kauniisti, vaipat ja pikkuhousut myös. Lapsen tukka oli pienillä lukemattomilla saparoilla ikään kuin merkkipäivänä. Ajattelin olikohan tämä nyt sitä. Olinko tietämättäni nähnyt ja kuvannut ympärileikkauksen jälkeisen tilateen.

Tyttö istutettiin lopulta syyliini, töks! Yhtä varoittamatta haettiin pois kun ateria alkoi.

Kylässä oli tietty talo johon vierailijat sijoitettiin. Sain pienen kalustamattoman huoneen, mutta oli niin kuuma ja pimeässä huoneessa skorpionit ja päivällä nähty käärme vähän arveluttivat joten nukuin lopulta ulkona terassilla jossa nukkuivat myös kaikki muut talossa olleet n. kymmenen henkeä. Kävin ennen nukkumaanmenoa paikallisen ilopillerin avustamana ”suihkussa”- valelemassa vettä päälleni - tyttö nauroi katketakseen kun näki kuunvalossa kelmeän nahan.

Kukonlaulun aikaan - kirjaimellisesti - sillä kukko rääkyi korvan juuressa, isäntä avasi radion ja alkoi yleinen pulina.Yhtä aikaa mennään nukkumaan, yhtä aikaa herätään , kaikki tehdään yhdessä. Puhetyyli on myös yleensä sopuisa paitsi silloin kun joku saa raivarin tai on liian kännissä ja ryhtyy räyhäämään – yleensä vaimolleen. Vaimon hakkaaminen on myös lauluissa suosittu, tosin naureskeltu aihe.

Soitin Togon puolelta kotiin, kun siellä on aina kenttää. Onneksi kameran laturin tuominen Suomesta näyttää onnistuvan, muuten olisi ollut tosi sääli, sillä tämä on kuvaajan paratiisi. Ei vain videointi, vaan nimenomaan valokuvaaminen on erityisen kiinnostavaa.

Jouduin siis välillä palaamaan mopolla kotikylään hoitamaan asioita Suomeen – ja purkamaan päätä.

On pakko kirjoittaa, muuten menee ajatus tukkoon, vastaanottokyky lamaantuu ja koettu unohtuu.

Jatkan iltapäivällä retkeä.

Keskiviikko, 8. helmikuuta 2006

Secon juhlat olivat Djagli jumalan 99.syntymäpäivä. (1905 kylässä oli ollut paljon epäonnea ja asukkaat päättivät rakentaa noituuden vastavoimana tunnetulle Djagli-voodoolle alttarin.)

Väkeä oli kokoontunut sadoittain ympäri rannikkoa. Jumalat oli nyt puettu niinihameisiin. Ihmisiä ahtautui temppelin sisäpihalle odottamaan seremonioiden alkamista, tanssimaan ja rummuttamaan. Seremonia alkaisi illalla klo 23 Togon aikaa.

Osa miehistä vietti odotusajan katsomalla kylän ainoasta televisiosta Afrikan maiden jalkapallomestaruusloppuottelun, tämä oli myös ainoa talo jossa oli sähkö. Muuten kylä oli lähes pimeä, vain pienet öljytuikut siellä täällä.

Tunnelma tiivistyi koko ajan ja mikäli olisi saanut päähänsä ruveta pelkäämään kaikki edellytykset mitä hurjimpiin hollywoodin voodoo kauhujuttuihin olivat olemassa. Tunsin kuitenkin oloni täysin turvalliseksi ja liikuin kiihtyvän väkijoukon seassa kuvaamassa. Onneksi paikalla oli vähän aikaa Togon televisio ja heillä oli sähkö. Kuljin kuvaajan perässä ja sain näin värikuvaa. Muuten jouduin kuvaamaan nigthshotilla musta -valkoista.

Temppelin pihalta teurastusten jälkeen juhlat siirtyivät pienelle aukiolle. Väki alkoi vaipua transsiin. Transsin saavuttanut ei itse tiedä mitä hänelle tapahtuu ja siksi muut suojelevat häntä. En videoinut transsiin vaipuneita. Tunnelma oli niin tiivis, että mikä tahansa arvaamaton liike olisi voinut kääntää väkijoukon mielialat vihamielisiksi. Pikkukamerassa minulla ei ollut virtaa, joten transsikuvia en saanut lisää.

Koko yö aukiolla rummutettiin.

Nousin auringonnousun aikaan ja menin joen rantaan. Siellä miehet paloittelivat yön aikana teurastettuja vuohia. Niitä oli kymmenkunta. Vuohet oli teurastusten jälkeen poltettu nuotiolla jotta niistä saadaan karva pois ja olivat aivan mustia. Näky oli aavemainen. Aurinko nousi ja naiset toivat teurastajille aamiaista, jonkinlaista riisivelliä kupeissa.

Aamulla klo 10 tienoilla seremoniat jatkuivat. Vuohia teurastettiin toistakymmentä. Veret valutettiin jumalien päälle ja sätkivät raadot viskattiin rummuttajien eteen hiekalle. Sitten joukko miehiä tuli hyppien kyykyssä ja tarttui hampailla vuohen veriseen kaulaan, raahasi vuohta edelleen kyykyssä hyppien ja heitti sen sitten kaaressa päänsä yli, vain hampailla ja leukaluilla, käsiä ei käytetty. Temppu vaatii hirvittävät voimavarat leukaperissä, niskassa ja hartioissa. Se oli jonkinmoinen tervehdys esi- isille.

Tämän jälkeen minulta loppui akku ja lähdin takaisin Villa Karoon.

Ehkä tarvitsin myös pienen breikin.

Kuulin myöhemmin että palmuviinaa oli juotu ankarasti , se tarkoitti sitä, että kaikki mopokuskit olivat kännissä. Joten vaikka olin päättänyt klo 15 lähteä takaisin katsomaan kuinka joka talossa teurastetaan lammas, en mennyt. Sen sijaan menin uimaan ja stipendiaattien kanssa syömään. Simahdin kuitenkin täysin ennen ruokailua ja myöhästyin sieltäkin.

Myöhään illalla mopokuskit tulivat sitten hoilottamaan Karoon ja seuraavana aamuna pyytämään anteeksi. Joten tosi hyvä etten enää mennyt.

Maanantai aamuna oli lähtö Cotonouhun ja Gavieen.

Matkalla kävimme Quidahissa, Beninin tunnetuimassa orjasatamassa ja pienessä museossa, joka kertoi orjuuden – tarvitseeko edes sanoa – kammottavaa historiaa. Täällä oli ammoin Dahomeyn kuningaskunta jonka kuninkaat möivät orjia portugalilaisille. Maksuna oli viinaa ja helyjä, etenkin Karibialta tuotuja simpukoita, ne olivat rahaa.
Orjat kuljetettiin ns. orjatietä ,”tietä jolta ei ole paluuta” myöten kasarmeihin joissa oli krokotiilien vartioimat vallihaudat. Kasarmeista heidät lastattiin laivoihin kahden kuukauden matkalle Brasiliaan. Miehet asetettiin vatsalleen, naiset selälleen laivamiesten seksitarpeita varten, kullakin oli tilaa vain makuumitan verran. Orjat veivät myös voodoon mennessään latinalaiseen Amerikkaan.

Osa orjista palasi Afrikkaan. He omaksuivat intiaanien ruokatapoja ja seremonioita. Tätä intiaanivaikutusta on afrikkalaisessa ruuassa edelleenkin.

Varsinainen afrikkalainen ruoka on erittäin hyvää, sitä saa katukeittiöistä. Yleensä maissijauho kakku ja jotain kirpeää tomaattikastiketta sekä kalaa tai lihaa . Ruoka syödään sormin. Ensin oikea käsi pestään. Kaikki syövät samalta lautaselta. Ruoka on lopulta aikamoista mössöä kun kädet ovat kymmeniä kertoja hieroneet maissikakkua kastikkeeseen. Siksi huomaavaiset afrikkalaiset antavat vieraalle usein oman lautasen, mutta kyllä se yhteiseltä lautaseltakin sujuu. Turisteille tarjottava ruoka ravintoloissa on paljon mauttomampaa ja tietysti hirvittävästi kalliinpaa.

Torstai, 9. helmikuuta 2006

Eilen olimme Gbeffan kylässä jossa on kolmipäiväiset seremoniat.

Seremonian alkuosa suoritettiin temppelissä joten meistä olisi päässyt sisään vain joukkoomme liittynyt voodoo-papitar. Hänkään ei sitten mennyt, vaan lähti kanssamme ennustajalle.

En kuitenkaan ottanut ennustuksia, sillä olisin ymmärtänyt kaiken väärin. Kommunikaatio on monimutkaista ja monen kielen sekoitusta. Afrikkalaiset puhuvat keskenään miinaa. Eurooppalaisille he puhuvat ranskaa, lausuvat kuitenkin niin epäselvästi että ymmärtäminen on vaikeaa. Sitten vähän englantia ja suomea jne. sekasotkua.
Gbeffan kylässä valottui myös voodoon pimeä puoli;

Siellä oli jumala joka voi tappaa.

Jos joku on tehnyt sinulle väärin esim. varastanut voit mennä papille ja te otatte yhteyden tappavaan henkeen. Mikäli varas ei palauta varastamaansa hän kuolee. Ja usein todella kuolee - kauhusta . Voodoon singnaali voi olla ukkonen , salama, tunne siitä että sinuun tarraudutaan jne. ja naks, henki pois.

Kuolleen ruumista ei haudata normaalisti vaan pannaan telttaan, jollaisen näin kylässä. Teltassa tai katoksessa ruumis saa sitten hajota, eikä kukaan koske siihen. Se jonka voodoo on tappanut on kirottu. Kerrottiin myös konkreettinen esimerkki varsin läheltä.

Tuttavien talosta, jossa kävi paljon vieraita, oli hävinnyt iso summa rahaa. Afrikkalainen sananlasku sanoo, mikäli sinulla on liian paljon ystäviä, yksi heistä on varas. Pappi teki taiat; varas kuolee.

Tieto levisi ja yhtenä yönä varas tuli kauhuissaan, pelosta sairaana ja toi rahat takaisin. Kuolemanpelko oli toimiva voima. Varas oli ystävä joka on nyt suljettu yhteisön ulkopuolelle. Hän hengailee porukoissa, mutta hänet on laitettu vähän syrjemmälle - ei saa tulla edes samaan ruokapöytään. Voodoo säätelee yhteisön käyttäytymistä, myös suojaa sitä, vaikka keinot ovat rajut.

Perjantai, 10. helmikuuta 2006

Tänään on vapaapäivä.

Pari päivää sitten havahduin hetkeksi kuuntelemaan omaa olotilaani. Huomasin että on tavattoman helppo olla koska en mieti miltä minusta tuntuu. Afrikkalainen tulee tähän maailmaan, avaa silmänsä ja katsoo. Monimutkaisiin kysymyksiin hän suhtautuu tyynesti ; ihminen ei voi kaikkea ymmärtää. Kysymykseen miten maailma on syntynyt hän vastaa ”mihin päättyy meri”. No, me tiedämme että jokaisen meren takana on ranta. Mutta kun katsoo täällä merelle sitä rantaa ei näy.

Juha Vakkuri sanoin heti tänne tultuani, että ihminen ei ole enää sama Afrikassa käytyään.

Itsessäni koin tuon muutoksen lähes kellon tarkkuudella. Mitä se tarkoittaa, selviää myöhemmin.

Maanantai, 20. helmikuuta 2006

Pariisin lentokenttä klo 8.00 aamulla

Mieliala laskee. Väsyttää. Paleltaa. Muuten ihan OK.

Jälkisanat
Animismi- luonnon sielullistaminen – on ollut samankaltaista kaikkialla ja kaikkina aikoina. Suomalaiset muinaisuskonnot tai viikinkien uhriseremoniat toistuvat afrikkalaisissa voodoo -menoissa.

Eläinuhrit ovat ihmiskunnan vanhimpia rituaaleja; ruuaksi tarkoitetun eläimen teurastuksesta on kehittynyt pyhä toimitus. Jonkinlainen sovitus ihmisen ja eläimen välillä.

Voodoo- kuolemassa tabua rikkonut henkilö joutuu maagisen kauhun valtaan ja kuolee kuolemanpelkoon. Voimakkaan ja pitkäkestoisen sympaattisen hermoston aktivoitumisen jälkeen parasynpaattinen hermosto tekee vastaiskun, mikä johtaa sydämen pysähtymiseen. Lopputuloksena on kuolema.